2. Uni ei tuu..

3.13 yöllä.. Ei väsytä yhtään, taas tuli huono fiilis eikä oikein haluais tehdä yhtään mitää. :<
Ikävä liian monta ihmistä, eikä ajatukset pysy kasassa yhtää. Mut ei...mä en itke. Miksi tää tulee taas? En vaan jaksais tätä taas, mut en mä voi kai muutakaan. Kävin muuten eilen illalla vaa'alla, paino näytti nousseen. Onneks näin päin. :) Musta tuntuu vaan, et en syö enää sitä vähääkään mitä ennen. :< Toinen mitä oon huomannu, että nykyään tulee tosi huono olo aika usein ja en pysty syömään paljoa kerralla, joskus jopa joutunu lopettaa syömisen kesken kaiken.
Juttelin viime viikolla L:n kanssa, jotenkin helpotti et sai avatua ja purkaa kaiken ilman mitään paineita siitä, että susta puhuttais paskaa seläntakana tämänkin asian takia... Päässä kun liikkuu liikaa asioita, mitkä on kertyny sinne, kun ei ketään kiinnosta kuunnella eikä auttaa. Tai sit ne vaan ei osaa auttaa. En mä tiedä, mulle varmaan koskaan löydy oikeanlaista apua? Oikeastaan, oonko mä yrittäny sitä edes hakea; aivan.. Ja jos oon joillekkin asiasta sanonu, kukaan ei oo reagoinu mitenkään. Ei siinä, en mä sitä apua oliskaan halunnu! Tosin onneks on näköjään joku, ketä kiinnostaa ja kuka haluaa auttaa, tukea sekä antaa voimaa huomiseen. Kiitos, oot iso apu. Pitää tosin pyytää anteeksi, en pysty kuitenkaan yhtä lupaustani pitämään. Täytyy tätä kipua purkaa jotenkin, en tee sitä tarkoituksella.. Vaikka mä satutan itseäni fyysisesti, mikä siinä on vikana? Aivan, joojoo. Näkyy arvet ja haavat joita tuun katumaan. Jotka ovat 'rumia', sekä järkyttää ihmisiä ja saat siten hyljeksittäviä katseita.. Mutta ootteko miettinyt sitä, että ette nää ikinä sitä miltä siltä päin näyttää? Mun sydän on monesta kohtaa halki, siinä on tuhat pientä haavaa, mitkä on tulleet ajan myötä. Se sama sydän, pieni, verta vuotava on liian vahva pettääkseen. Ikävä tosiasia.. Joidenkin onni ja joidenkin epäonni sekin, mutta musta tuntuu et sillä on joku tarkoitus, ettei se ole lopullisesti palasina. Todellisuudessa, näytti ne haavat teidän mielestä miten rumilta ja pelottavilta tahansa, ne on kuuluu mulle ja en niitä häpeä. (En siis sano, et olisin niistä kuitenkaan ylpeä). Joten jos on jotai valitettavaa, ajatelkaa eka sitä et näytän siltä päin ihan samanlaiselta, mutta kuitenkin niin erilaiselta. Se myös saattaa myös olla avun pyyntö, mitä pitäisi osata lukea.. Jos joku ymmärtää mitä siinä pyynnössä lukee, toteuta se ja sammuta huutoni. En jaksa huutaa kauaa, kohta pitää jo kuiskata..
Mua ahdistaa, nyt aika mennä nukkumaan, tulee itkukin taas..

ihmiset välttää katseellaan
vaan hetken päästä kuiskaillaan
voi tuota pientä lasta
no mikä estää auttamasta?

1. Tästä se sitten alkaa..

Yritän parhaani mukaan oppia käyttämään tätä ja yritin jaksaa/muistaa kirjoitella tänne kuulumisia! Siinä onkin haastetta.. :D
Loma on mennyt tähän mennessä hyvin ja vielä on puolet jäljellä, onneks ! Ensi viikolla Tammerfest, joka onkin aina kesän koho kohta -ainakin allekirjoittaneella. :) Siellä sitten näkee PALJON tuttuja ja hyviä bändejä. Mitenhän tässä malttaa edes odottaa? No eiköhän se tästä.
Tuolla ulkonakin on aivan uskomattomia ilmoja ollut, harmittaa vaan kun ei sinne yksin halua lähteä, kun ei mitään tekemistä oikein ole. :<

Mutta, tällästä tänään.
-Titta